yhdistyksen rahastoista julistetaan yhdistyksen jäsenten haettavaksi oikeustieteellisen perustutkinnon jälkeisiin jatko-opintoihin. Apurahoja ei myönnetä LL.M.-opintoihin. 

Isoista tutkimusapurahoista (à 18.000 €) pääosa on tarkoitettu vuoden päätoimiseen väitöskirjatyöhön, ja pieni osa väitöskirjan jälkeistä tutkimustyötä varten. Apuraha voidaan myöntää myös vain puoleksi vuodeksi (à 9.000 €). 

Pieniä apurahoja (enintään 4.000 € hakijaa kohden) voidaan jakaa oikeustieteellisen tutkimustyön yleiseen tukemiseen, sen kansainvälistymistä edistäviin ulkomaisiin tutkimus- ja opintomatkoihin taikka suomalaisen oikeustutkimuksen kääntämiseen muille kielille tai ulkomaankielisen oikeustutkimuksen kääntämiseen suomen kielelle.  

Koska Idmanin rahastosta voidaan myöntää apurahoja vain kansainvälisen oikeuden, kansainvälisen yksityisoikeuden, eurooppaoikeuden, oikeusvertailun tai kansainvälistyvän oikeuden alan tutkimusta varten, hakemuksessa on tuotava perustellusti esiin, onko tuettava tutkimus näiltä aloilta. 

Hakulomake löytyy valikosta Apurahat v. 2008. Hakemusten on oltava perillä ma 1.9.2008 klo 15 mennessä, johon mennessä myös suositusten on oltava perillä yhdistyksen toimistossa, Kasarmikatu 23 A 17, 00130 Helsinki. Myöhästyneitä tai faksilla taikka sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia ei oteta huomioon. 

KIRJAUUTUUS 

Mia Hoffrén
TIETO JA SIVULLISSUOJA (A 284) 

Siviilioikeudessa edellytetään toimijoilta yleensä huolellista toimintaa. Vahingonkorvausvastuuseen riittää useimmiten tahallisuus tai huolimattomuus. Vilpittömän mielen suojaa ei voi saada se, joka tiesi tai jonka piti tietää toisen oikeudesta. Sen sijaan erottelulla tahallisuuden ja tuottamuksen tai tosiasiallisen tiedon ja edellytetyn tiedon välillä ei yleensä ole merkitystä. Tutkimuksessa keskitytään tosiasiallisen tiedon vaikutusten arviointiin ja selvitetään, miten sivullisen tieto sopimuskumppaninsa muista sopimussuhteista vaikuttaa sivullisen velvollisuuteen kunnioittaa näillä sopimuksilla perustettuja, yksilöityyn esineeseen kohdistuvia oikeuksia.
  Tosiasiallinen tieto voi olla merkittävää silloin, kun pelkkä huolellisuuden laiminlyöminen ei riitä vastuun perusteeksi. Tutkimuskohteeksi rajautuvatkin sellaiset sopimukseen perustuvat oikeudet, jotka eivät lähtökohtaisesti sido sivullista. Esimerkkeinä tällaisista oikeuksista voidaan mainita kiinteistönkaupan esisopimukseen perustuva oikeus ostaa kiinteistö, irtaimeen esineeseen kohdistuva vuokraoikeus, lunastusoikeus ja etuosto-oikeus. Tutkimuksessa selvitetään, tuleeko tällainen oikeus esineen myöhempää luovutuksensaajaa sitovaksi sillä perusteella, että luovutuksensaaja on tiennyt oikeudesta. Oikeuksien esinekohtaisen sitovuuden ohella selvitetään myös sivullisen vahingonkorvausvastuuta: voiko sivullisen tietoisuus oikeudesta olla yksin tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa seikka, jonka perusteella puhtaan varallisuusvahingon korvaamiseen on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n edellyttämiä erittäin painavia syitä?
  Esinekohtaista kollisionratkaisua ja vahingonkorvausvastuuta tarkastellaan tiiviisti yhdessä, jotta säännöistä saadaan tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Ensin tutkimuksessa perustellaan, miksi aikaisemmin perustettua oikeutta tulee suojata suhteessa sivulliseen tämän tietoisuuden perusteella. Tämän jälkeen selvitetään, millä tavoin esinekohtainen sitovuus ja vahingonkorvaus eroavat toisistaan suojan keinoina ja miten tämä ero vaikuttaa siihen, kummalla keinolla oikeutta kulloinkin suojataan. Lopuksi esitetään, millä edellytyksillä sopimukseen perustuvan oikeuden tulisi sitoa sivullista ja millä edellytyksillä sivullisen tulisi olla vahingonkorvausvastuussa oikeuden raukeamisesta aiheutuvista vahingoista silloin, kun oikeus ei sido häntä. 

Väitöstilaisuus 14.6.2008 Turun yliopistossa. 

ISBN 978-951-855-278-2 

Hinta 48 €.